Energiapolitiikkaan kriittistä ja rakentavaa keskustelua hymistelyn sijaan
23.8.2019
Rinteen hallituksen ohjelma jatkaa monella tavalla edellisen hallituksen lämmitys- ja sähkömarkkinoiden sääntelyn jäljillä. Edellinen hallitus korotti lämmityspolttoaineiden hiilidioksidiveroa tai energiasisältöveroa miltei vuosittain, ja kaukolämmön sekä sähkön yhteistuotannon veroetua leikattiin tuntuvasti.
Taloyhtiöiden päätöksenteon kannalta lämmitysjärjestelmän tärkeimpiä ominaisuuksia ovat luotettavuus ja kustannustehokkuus. Toimintavarmuus on keskeistä, muutenkin kuin kovilla pakkasilla. Ratkaisujen on oltava koeteltuja, taloyhtiö ja sen osakkaat eivät voi isoissa asioissa ”kokeilla”. Tarvitaan myös muita riskin kantajia, jos radikaaleja pilotteja haetaan.
Kun kivihiilen polton verot nousevat suuresti ja lopulta tulee polttokielto, energiayhtiöiden investointien lisäksi taloyhtiöt ovat pakotettuja säästöön ja investointeihin, ml. lämpöpumput. Se, paljonko näistä toimista kiinteistöille tulee tuottoa, riippuu myös esim. sähkömarkkinoiden sääntelystä ja markkinoiden toiminnasta. Huonoimmillaan taloyhtiöt ajetaan lämpöpumppujen suurkäyttäjiksi, samalla kun tariffirakenteet muuttuvat ostajan kannalta epäedullisiksi, ja sähkön myyjien (ja verkkoyhtiöiden) markkina-asema korostuu entisestään. Tähän vielä voimapula, ja tilanne olisi kestämätön.
Julkinen valta lisää hallitusohjelman perusteella sekä sähkön kysyntää että tarjontaa. Onko takeita siitä, että tarjonta pysyy kysynnän kasvun tahdissa? Olkiluoto 3 ei edelleenkään tuota sähköä verkkoon, ja Hanhikivi kaukana tulevaisuudessa. Loviisan ja Olkiluodon vanhat ydinvoimalat tulevat tiensä päähän 2030 -luvulla. Päätöksiä näiden korvaamisesta ei ole. Sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ajetaan tarkoituksella alas.
Käytännössä Suomi nojaa tuuli- ja aurinkosähkön tarjonnan kasvuun, säästöön, kulutusjoustoon sekä erittäin mittavaan sähkön tuontiin. Toivon mukaan sähkön varastointi ja akkutekniikkakin kehittyvät harppauksin, mistä voisi olla apua sähkön kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamiseen kiinteistötasolla. Jos tarjontavaihtelut tulevat olemaan suuria, myös markkinahintojen vaihtelut kasvavat. Tällöin kiinteistöillä tarvitaan tapoja leikata sähkön hankintaa markkinoilta kaikkein kalleimpina ajankohtina.
Olisi suoraselkäistä pohtia myös Suomen energiamarkkinoiden riskejä. Asiaa tarkasteltaneen lähinnä huoltovarmuus-näkökulmasta, kriisitilanteiden varalle. Se on suppea ja läpinäkymätön luuppi. Kun kiinteistöalalla tehdään pitkän ajan satsauksia, päätöksenteon pohjan pitää olla kunnossa.
Kun Suomi hallitusohjelmissa näyttää mallia muulle maailmalle, pitäisi myös kantaa vastuuta energiapolitiikan toimien riskeistä Suomessa. On varottava liikaa kansallista markkinasääntelyä EU:n päästökauppamekanismin päälle. Jos Suomessa leikataan päästöjä, se pitää näkyä koko järjestelmän päästöjen tasolla, ei niin että Suomen leikatut päästöt tuprutellaan jossain muualla.
Hallitusohjelma lupasi kevään 2020 kehysriiheen kestävän verotuksen tiekartan ensimmäistä vaihetta. Tämä on tärkeä paperi, jonka yhteydessä pitää käydä kriittistä ja rakentavaa keskustelua. Ilman tätä ei synny hyviä päätöksiä kuin sattumalta.
Jukka Kero
Kirjoittaja on Kiinteistöliiton pääekonomisti.
