Pakastaa - ei pakasta - pakastaa

9.2.2016

On siis kevättalvi. Taloyhtiön jos toisenkin pihamaa muistuttaa päivisin keskisuurta lampea, aamutuimaan työmatkalainen kohtaa luonnonjäisen luisteluradan. Miten hoitaa homma maaliin; kuka vastaa liukkauden torjunnasta, entäpä siitä, jos työmatkalaisen nilkka sanoo pihaluistellessa poks?

Taloyhtiöillä on korostunut huolellisuusvelvollisuus alueensa turvallisuudesta. Talvisin kiinteistönomistajina asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt ovat velvollisia huolehtimaan liukkauden torjunnasta kiinteistön alueella. Laki katujen kunnossapidosta edellyttää, että kiinteistön omistaja huolehtii kiinteistön edustan jalkakäytävän talvikunnossapidosta eli jään poistamisesta ja liukkauden torjunnasta. Poikkeuksena pääsäännöstä kiinteistönomistajan ei tarvitse huolehtia kiinteistön edustan talvikunnossapidosta jos kunta on omalla päätöksellään ottanut tämän hoitaakseen.

Liukkauden torjunta voidaan hoitaa tekemällä sopimus ulkopuolisen tahon, kuten talonmiehen tai kiinteistöpalveluyrityksen kanssa, velvoitteista ja tehtävistä selkeästi sopien. Pienemmissä yhtiöissä liukkaiden esto saatetaan hoitaa talkootyönä, minkä suhteen on syytä muistaa vapaaehtoisuus; ketään ei voi pakottaa talkoisiin eikä toisaalta myöskään periä korvausta tekemättömästä työstä. Kolmena pointtina sopimukseen kannattaa kirjata ainakin; 1. kuinka usein hiekoitetaan, 2. miten syntynyttä jäätä poistetaan ja 3. miten varaudutaan yllättäen muuttuviin sääolosuhteisiin.

Kiinteistön puutteellisesta kunnosta tai turvallisuudesta aiheutuneesta esine- taikka henkilövahingosta vastaa lähtökohtaisesti yhtiö. Siis sopimuksista huolimatta ensisijainen korvausvastuu vahingonkärsineeseen nähden on kiinteistönomistajalla. Kiinteistönomistaja siten korvaa ingressin esimerkkitapauksen kohdalla syntyneen vahingon, yleensä lääkäri- tai sairaanhoitokustannukset ja mahdollisesti vaatteet. Yhtiö voi puolestaan vaatia korvausta sopimuskumppaniltaan, jos tämä ei ole noudattanut sopimusta, vaan on laiminlyönyt siihen liittyviä velvoitteitaan.