Putkistovuodoista sisäilmaongelmiin

14.5.2019

Sisäilmaongelman selvittäminen on aina haastava poikkitieteellinen tutkimus, jossa kuntotutkijalta vaaditaan erityistä osaamista ja monenlaisia valmiuksia. Selvitystyö vaiheistetaan yleensä niin, että tarpeettomia ja kalliita, sekä usein vaikeasti tulkittavia mittauksia tehdään vasta yksinkertaisten selvitysten jälkeen.

Sisäilmaston kuntotutkimus on vaiheittain etenevä prosessi, joka jakaantuu lähtötietojen ja haastatteluiden jälkeen suoritettaviin perustutkimuksiin ja vasta tarvittaessa jatkotutkimuksiin. Jos olemassa oleva kosteus- ja homevaurio tai äkillinen vesivahinko voidaan paikallistaa, tutkimukset voidaan suunnata välittömästi oikeaan paikkaan, eikä kuntotutkimuksen kaikkia vaiheita tarvitse suorittaa. Tapaukset, joissa epäillään kosteus- ja homevaurioita tai viitteet kosteus- ja homevauriosta on saatu mikrobitutkimusten avulla, saattavat vaatia laajoja tutkimuksia ennen kuin mahdollinen haittatekijä voidaan osoittaa ja paikallistaa.

Koska sisäilmasto on helppo valituskohde, siihen liitetään helposti myös muista syistä johtuvia valituksia. Sisäilmaongelmien taustalla saattaa olla monien aiheuttajien pitkäaikainen vaikutus, kuten pienten epäpuhtauspitoisuuksien ja monimutkaisten psykososiaalisten tekijöiden yhteisvaikutus. Sisäilmastomittausten ongelmana onkin yleensä se, että sisäilmasta ja rakenteista suoritetaan monenlaisia mittauksia ja tuloksia on paljon, mutta suhteellisen vähän tiedetään siitä, mitä ne lopulta merkitsevät viihtyvyyden ja terveyden kannalta. Terveysriskin ja mittaustulosten kokonaisarvioinnissa kannattaa turvautua asiaan perehtyneen asiantuntijan apuun.

Jatkotutkimuksissa voidaan selvittää esimerkiksi herkistymistä sillä, jos altistuminen kosteusvauriohomeille loppuu, ärsytysoireet, yleisoireet ja infektiot yleensä poistuvat, mutta spesifinen herkkyys pysyy ja oireilu uusii helposti, jos altistusta on vähänkään. Spesifisellä tarkoitetaan ominaisuutta, joka liittyy tiettyyn altisteeseen ja on siten tunnistettavissa tietyn ilmiön perusteella. Spesifistä herkistymistä mikrobeille, pölypunkeille ja kemikaaleille voidaan tutkia ihotesteillä ja verikokeilla sekä keuhkojen toimintatutkimuksilla ja puhallusseurannalla. Yksilötason diagnostiikka kannattaa keskittää esimerkiksi kokeneen erikoislääkärin vastuulle.