”Kaikista energiatehokkaimpia tämän hetken rakennuskannasta ovat 1900-luvun alun talot”
30.5.2018
Otsikon kaltaisia julistuksia saamme aina välillä lukea lehdistä. Tuoreimpia uutisia asiasta lienee Helsingin Sanomien juttu huhtikuun loppupuolelta. Useimmiten väitteen tueksi esitetään eri vuosikymmeninä rakennettujen asuinkerrostalojen kaukolämmön ja kiinteistösähkön kulutusta kuvaavia tilastoja. Tällöin ohjataan joko tarkoituksella tai tahattomasti keskustelu väärälle, harhaanjohtavalle polulle: Oikeasti on olemassa vasta tutkimushypoteesi, mutta sitä käytetään sujuvasti faktana!
Etelä-Suomessa sijaitsevien 1900-luvun alun asuinkerrostalojen kaukolämmön keskimääräinen kaukolämmön ominaiskulutus (kWh/rm3/v) on karkeasti samalla tasolla kuin 2000-luvulla rakennettujen. Jos soppaan lisätään mukaan kiinteistösähkön kulutus ja hämmennetään sitä energiatodistuksistakin tutuilla energiamuotojen kertoimilla, näyttää 1900-luvun alun asuinkerrostalot olevan keskimäärin samalla viivalla kuin 2010-luvulla rakennetut kerrostalot.
Voiko siis näiden tietojen perusteella sanoa 1900-luvun asuinkerrostalojen olevan kaikkein energiatehokkaimpia? Ei tietenkään. Olisi oltava aikamoinen fakiiri, joka pystyy päättelemään rakennuksen energiatehokkuuden pelkän panoksen (=käytetty energia) perusteella jättämättä huomiotta kokonaan tuotoksen (=mitä käytetyllä energialla saadaan aikaan). Rakennuksen energiatehokkuudessakin on kyse tuotoksen ja panoksen suhteesta.
Asuinrakennuksessa on oleellista viihtyisä, turvallinen ja terveellinen asuminen, eli esimerkiksi hyvä sisäilmasto. Muun muassa sisäilmaston laatutaso on otettava huomioon vertailtaessa eri rakennusten energiatehokkuutta. Tätä tietoa ei kaukolämmön ja kiinteistösähkön kulutusgraafeista näe. Alhainen ostoenergian kulutus ei suoraan tarkoita energiatehokasta rakennusta: ostoenergian kulutus ≠ energiatehokkuus.
Koska rakennuksen energiatehokkuutta tai -tehottomuutta ei voi – eikä saa – päätellä pelkkien kulutustietojen perusteella, olisi tarvetta selvittää tarkemmin ja laajemmin asuinrakennusten nykytilaa ottaen huomioon myös, mitä käytetyllä energialla on saatu aikaan. Näin näkisimme, pitääkö otsikossa esitetty hypoteesi oikeasti paikkansa vai onko kyseessä sittenkin vain romantisoitu näkemys asiasta.
Voit lukea Helsingin Sanomien jutun aiheesta täällä.
Petri Pylsy
Kirjoittaja on Kiinteistöliitton johtava asiantuntija (energia ja ilmasto)
