Hallitusohjelman toteuttaminen tietää hikisiä aikoja
11.6.2019
Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa on haastavia rasteja niin tekijöille, sidosryhmille kuin ohjelman kohteillekin. Sisältöä on paljon, ja mukana on tiukkaa tekstiä. Tarkastelen tässä lähinnä talouspoliittista asettelua, verotusta sekä ilmasto-/energiaosuutta.
Ambitiotasoa ohjelmassa on monessa kohtaa, sitä vaatii jo maailman tilannekin - puhutaan sitten taloudesta, teknologisesta kehityksestä tai ympäristöhaasteiden taklaamisesta. Kykeneekö ohjelma ja sitä ajamaan pestattu kokoonpano uskottavasti viemään asioita maaliin, siitä on kyse.
Talouspoliittiseen kattaukseen jäi kysymysmerkkejä
Talouspoliittisesti uskottavuudessa jäädään hieman lähtötelineisiin. Hallitus näyttää ottavan etunojaa alijäämien kasvatuksessa, ja ohjelman sisällössä on paljon pieniä viitteitä mahdollisista lisä-alijäämälähteistä. Vaikka minkälaisilla laseilla asiaa katsoo, talouden pohjavauhti ei ole alkaneella kaudella sitä, mitä se oli edellisellä hallituskaudella.
Hallitusohjelmassa askaroidaan normaali-termillä. Mistä tämä esille kaivettiin? Esimerkki: ”Normaalin kansainvälisen talouden tilanteessa julkinen talous on tasapainossa vuonna 2023”. Toisin sanoen, kun joka tapauksessa kansainvälinen talous ja sen rakenteet ovat isossa myllerryksessä, julkisen talouden ei tarvitsekaan olla tasapainossa, näinkö logiikka menee? Jos normaali-termiä käytetään vain kikkailun vuoksi perustelemaan sitä, että kaikissa oloissa julkistalouden tasapainoon voidaan suhtautua löysin rantein, ei hyvä.
Vero-, energia- ja ilmastojumppa alkaa
Veropohjan tiivistämisosuus ja kestävän kehityksen verouudistus sekä strateginen kokonaisuus ”Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi”. Ohjelman toteuttamiskelpoisuus riippuu siitä, kuinka paljon laatimisen aikana kirjausluonnoksia haastettiin. Mikäli haastoa ei juuri ollut, rakennelma voi osoittautua huteraksi realiteetti-tsekkauksessa. Itsesuojeluvaiston takia toki moniin kirjauksiin on kirjattu status ”selvitetään”.
Hallituskaudella asumisen, rakentamisen ja energian säädösvalmisteluissa ja toimeenpanossa hikoillaan rajusti. Jos ajatus on ollut, että jo 2010-luvulla jumppaa on ollut, nyt tämä vasta alkaa! Veropohjat vuotavat ja verotusta pöngätään yhä ohjaavampaan muottiin. Samanaikaisesti säädöksissä on halukkuutta lähteä oikomaan, esimerkiksi sähköautojen latausjärjestelyiden päätöksenteossa taloyhtiöissä. Fossiilisten polttoaineiden verotusta korotetaan reilusti, ja kivihiilestä ja turpeesta luovutaan nopeutetusti. Pää voi kuitenkin tulla vetävän käteen, kun vähätuloiset uhkaavat pudota kelkasta energiakustannustensa kanssa.
Kiinteistö- ja rakennusalalle tarjolla myös mahdollisuuksia
Hallitusohjelma tarjoaa kuitenkin taloyhtiöille ja kiinteistöalalla myös runsaasti mahdollisuuksia, joihin on syytä tarttua. Hyvän kiinteistönpidon ja vaikkapa energiatalouden huomioiminen päätöksenteossa on viimeistään nyt laitettava keskiöön! Työhön saataneen työntövoimaa säädösten, neuvonnan ja ehkä myös pienoisten avustusten avulla. Jos näihin asioihin ei lähivuosina kiinteistöillä tartuta, se vasta kalliiksi tulisi asumisen kannalta.
Jukka Kero
Kirjoittaja on Kiinteistöliiton pääekonomisti
